Etusivu » Kasvatus ja oppiminen » Psykologi Leea Mattila: ”Lapsen tunne-elämän perusta rakentuu jo varhain”
Kasvatus ja oppiminen

Psykologi Leea Mattila: ”Lapsen tunne-elämän perusta rakentuu jo varhain”

leea Mattila
leea Mattila
Psykologi Leea Mattila. Kuva: Niki Strbian

Varhainen vuorovaikutussuhde luo käyttäytymisen mallit tuleviin ihmissuhteisiin. Aikuisen turvallisuus ja tunneperäinen läsnäolo edistävät lapsen tunne-elämän tervettä kehitystä ja sosiaalisia taitoja.

Vuorovaikutussuhde lapseen muodostuu jo ennen syntymää.

– Lapsi-vanhempi-suhde alkaa jo raskausaikana, kun vanhemmat alkavat pohtia, millainen lapsesta tulee. Nämä mielikuvat vaikuttavat tunteisiin ja ovat pohja varhaiselle kiintymyssuhteelle, psykologi Leea Mattila kertoo.

Synnytyksen jälkeen vanhempien tehtävänä on lukea lapsen viestejä ja vastata niihin mahdollisimman oikealla tavalla ja oikea-aikaisesti.

– Useimmiten vanhemmat tulkitsevat lapsen viestejä intuitiivisesti ja asiat sujuvat hyvin kuin itsestään. Täydellisyyttä ei kuitenkaan kannata tavoitella. Arjessa tulee väkisinkin tulkinnallisia virheitä, vauvan itkulle ei keksitä syytä tai isompien lasten kanssa tulee kinaa, Mattila antaa esimerkkejä.

– Vuorovaikutuksen virheet ovat inhimillisiä eivätkä lainkaan katastrofaalisia, kunhan ne korjataan oikein. Aikuisen vastuulla on luoda lapselle turvallinen olo kommunikaatiokatkoksen jälkeen eläytymällä lapsen kokemukseen ja olemalla tunneperäisesti läsnä. On tärkeää hakea lasta uudelleen yhteyteen ja osoittaa, että lapsen ja vanhemman välinen suhde on kinaa tärkeämpi, Mattila jatkaa.

Lapsi-vanhempi-suhde alkaa jo varhain, kun vanhemmat alkavat pohtia, millainen lapsesta tulee. Kuva: Pexels

Vuorovaikutus kantaa kauas

Varhainen vuorovaikutussuhde luo perustan lapsen maailmankuvalle ja vaikuttaa pitkälle elämään. Ensimmäisen ikävuoden loppuun mennessä opitut mallit toistuvat lapsen tulevissa ihmissuhteissa ja ovat pysyväisluontoisia.

– Ensimmäisen vuoden vuorovaikutussuhde vaikuttaa lapsen kognitiivisten taitojen, sosiaalisen kyvykkyyden ja tunne-elämän kehitykseen. Lapsen ja vanhempien välinen varhainen vuorovaikutus on lapsen persoonallisuuden rakennusaines ja mielenterveyden perusta, Mattila sanoo.

Säröt vanhemman omassa elämässä ja ihmissuhteissa vaikeuttavat usein kommunikaatiota myös lapsen kanssa.

– Vuorovaikutuksen virheitä voi ennaltaehkäistä pohtimalla elettyä elämää ja sen vaikutuksia omaan tapaan olla yhteydessä kanssaihmisiin. Jos omassa historiassa on selvittämättömiä asioita, lapsen hätä saattaa herättää oman kohtaamatta jääneen hädän, eikä vanhempi tällöin pysty vastaamaan lapsen tunteeseen oikealla tavalla, Mattila kuvailee.

Kannattelematta jääminen varhaisessa vuorovaikutuksessa aiheuttaa muun muassa häpeän tunteita.

– Ihmiset reagoivat yksilöllisesti, mutta häpeää ja siihen liittyvää riittämättömyyden tunnetta saatetaan kompensoida esimerkiksi voimakkaalla suorittamisella, ettei oma haavoittuvuus paljastuisi. Ihminen on hyvä luomaan mielelle suojautumiskeinoja, psykologi sanoo.

Toisinaan lapsuuden kriisit nousevat pintaan vasta aikuisiässä.

– Voi kestää kauan, ennen kuin mieli on avoin asioiden työstämiselle. Erilaiset elämänvaiheet voivat nostaa pintaan hyvinkin vanhoja asioita, Mattila tietää.

Epäonnistunutkin vuorovaikutussuhde on kuitenkin paikattavissa.

– Jokainen pitkä ihmissuhde muokkaa käsitystämme itsestämme ja maailmasta. Kannattaa hakeutua ihmissuhteisiin, jotka ovat luontaisesti terapeuttisia, Mattila vinkkaa.

Leea Mattila

• Laillistettu psykologi, Theraplay-vuorovaikutusterapeutti, Theraplay-työnohjaaja sekä aikuisten ja nuorten psykoterapeutti (koulutuksessa).
• Tullut tunnetuksi ohjelmista Toisenlaiset äidit ja Toisenlaiset teiniäidit.
• Kirjoittaa MindLink-blogia

Next article